Maailman ihanimpia ja kauneimpia asioita

Ajattelin tehä tälläsen hyvin kirjoituksen täyteisen ja luultavasti aika pitkänkin postauksen asioista, jotka kuuluu mun mielestä maailman ihanimpiin ja kauneimpiin. Varautukaa tai skipatkaa. The choice is yours.

   Misään järjestyksessä nämä ei ole ja varmasti paljon jää puuttuaan, mut koettakaa kestää. Ja ehkä tää avaa teille hieman mun tapaani ajatella.

Nyt ihan viime päivien tapahtumien takia ensimmäisenä mainintaan pääsee Toisesta välittäminen. Tän vois toki ilmaista myös rakastamisena, mutta mä ite suosin pääasiassa sanaa välittäminen. Yleisesti ihmisten kanssa jutelellessa käytän toki sanaa rakastaa siinä sen 'normaalissa' merkityksessä. Mä en tätä välittämisen ja rakastamisen eroa lähde tässä selvittämään sen enempää koska siitä saa ihan oman semipitkän postauksensa.

   Mihin sitten määritellään välittäminen ja rakastaminen. Ne on jokaisen henkilökohtaisia asioita. Jokainen määrittelee sen hieman eri tavalla. Se ei kuitenkaan muuta sitä, miten nuo on yleensä havaittavissa. Sanomalla tottakai. Kirjoitettuna tai ääneen sanottuna. Medän porukassa yleisimmät on varmasti suunnileen näitä 'olet tärkeä', 'olet rakas' tai 'rakas olet', kaikenlaisissa muodoissa olevat lupaukset siitä ettei ole lähdössä mihinkään ja ilmoitukset siitä ettei aio päästää toista menemään ja toki ihan 'mä rakastan sua'. Tuo viimeinen on varmaankin sellainen, joka mielletään usein sanottavaksi vaan ns. 'parien' kesken tai jotain. Sitä harvemmin kuulee sanottavan ystävälle. Mä epäilisin sitä, et vaikka sanoma versioissa 'olet rakas' ja 'mä rakastan sua' on sama, niin tuolle jälkimmäiselle on muodostunu jollain tapaa syvempi merkitys. Se sanotaan sellaisenaan vaan sellaselle, jota oikeasti rakastaa. On paljon helpompi sanoa 'olet rakas', ja se ei välttämättä tunnu yhtä sitovalta.

   Mut mä väittäisin et on aina yhtä ihanaa tietää, että jossain on ihminen (tai ihmisiä) joka rakastaa sua ja välittää susta. On aina tukena oli tilanne mikä hyvänsä. Joku (jotkut) jolle voi kertoa kaiken, tai ainakin lähes kaiken. Joku (jotkut), joka ei pelkää sanoa sulle että sä olet tärkeä. Joku jolle sä voit sanoa suoraan kuinka paljon sä välität siitä (niistä). Siinä vaiheessa tilannetta ei välttämättä edes muuta se, että alkais välittämään toisesta enemmänkin kun ystävänä. Jos kerran kysessä on henkilö, jota rakastaa ja joka rastaa sua, sen voi sille sanoa ja se osaa ottaa sen vastaan. Siellä taustalla on se varmuus 'ettei mikään muutu', yleensähän noissa tilanteissa on pelko siitä pilaako ystävyyden pitämällä  toisesta enemmänkin. Tai onhan se varmaan poikkeuksetta aina noissa tilanteissa. Ja isommassa porukassa olisi tietenkin ainekset kaikenmaailman kolmiodraamoille sun muille, mutta tarpeeksi läheisessä porukassa tuskin tulee ongelmia sellaisten kanssa. Asit pitää vaan selvittää.

Ja se on mun mielestä kaunista - että elämässä on ihmisiä, joille sä voit sanoa ihan mitä vaan ja ne on siellä ja ymmärtää. Tai ainakin yrittää ymmärtää parhaansa mukaan. Ihmisiä joiden olkapäätä vasten sä voit itkeä rauhassa.

Mulle Tanssi on lääke melkeinpä kaikkeen ja Musiikki tulee siinä sivussa salamatkustajana. Ilman tanssia mä en pystyis elämään, eikä kukaan musta sitä koskaan saa irti kiskottua. Enkä mä olis enää sama ihminen sen jälkeen. Tanssi on kaikkea. Siis oikeesti kaikkea mitä sä voit koskaan kuvitella. Ja musiikki toimii ainakin mulle inspiraation lähteenä.

Etenkin jos kappaleessa on kauniit sanat stiä on ihana kuunnella. Vaatiihan se toki muutakin, mutta yhtälailla niin Eminemin räppäys kun elokuvamusiikitkin saa mut itkemään. Tanssi aina ollessaan kaunista ja liikuttavaa. Ilman näitä mä en vois elää.

Meri , Tuli ja Metsät (luonto ylipäätänsä) on jotain aivan uskomatonta. Meri, tai veistöt ylipäätänsä, ja tulen liekit on jotain mitä mä voisin tuijottaa ikuisuuden. Ne ei oo koskaan paikallaan. Aina muuttumassa. Salaperäisiä. Vaikka sä kuinka yrittäisit tulkita niitä epäonnistuminen on taattua. Ne on jotain lumoavaa ja vangitsevaa. Jos mun pitäis viettää loppu elämäni tekemässä jotain yhtä asiaa mä varmaan valitsisin jomman kumman (no oikeesti nukkumisen, mut jos se unohdetaan). Metsissä mä voisin kulkea ikuisuuksia. Ne on jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Se kauneus mikä metsissä on, on jotain uskomatonta. Rauhallisuus. Silloin tuntee kaiken selkeemmin. Voi vaan unohtua jollekin kivelle istumaan ja tuijottamaan puuta tai metsälampea ja ajatella kunnes unohtaa tehdä sitäkin. Noi kolme asiaa on aivan äärimmäisen kauniita ja ihastuttavia.

Ystävyys ja Luottamus taitaa kulkea aikalailla käsikädessä. Ystävään sä voit luottaa. Kaveriin et välttämättä, mutta ystävään sä voit. Ystävät on tukemassa sua kaikissa mahdollisissa tilanteissa eikä jätä sua oman onnes nojaan. Niiltä saa apua ja niitä sä voit auttaa. Ystävien kanssa sä voit nauraa ja itkeä. Olla rehellisesti oma ittes. Unohtaa kaikki roolit mitä sä normaalisti esität. Oot vaan oma hupsu ittes, joka sekoilee sanoissaan koko ajan eikä aina keksi mitään sanottavaa. Kun sulla on ainakin yks ihminen johon luottaa kaikki on helpompaa. Mä väittäisin niin. Luottamus täytyy ansaita ja sen voi myös menettää helposti. Se pätee kaikkeen luottamukseen. Niin ystävien välillä kuin esim. työpaikalla.

Mulla on maailman ihanimmat ystävät. Niihin mä voin luottaa aina ja niiden sanaan mä voin luottaa. Sen lisäks mulla on vielä omat luottohenkilöni, eli ei niitä parhaita ystäviä, mutta ystäviä joitten kuullen mä voin sanoa mitä vaan, jos vain haluan. Ja koulun puolella toki kavereita joihin voin tarvittaessa luottaa tarpeellisen.

Mielikuvitus on jotain mistä kaikki sen omaavat saavat olla ylpeitä. Sen avulla voi paeta melkeinpä mitä tahansa ja luoda kuvia tulevaisuudesta. Keksiä vaihtoehtoisia todellisuuksia ja se on usein hauskimpien jutujen pohjana. Hyvällä mielekuvituksella niin elävöittää kirjojen tarinoita kuin selviää ihan arkisistakin tilanteista. Etenkin mielikuvitusmaailmat on mulla hallussa. Kuvitten aina kaikesta jotain. Illat kun ei saa unta menee yleensä tähän. Keksien vaihtoehtoja asioille, jotka mahdollisesti saattaisi tapahtua. Mun kuvitelmanihan ei koskaan ole oikein toteutuvaa sorttia, mutta aina on hauska kuvitella. Joskus tulee toki niitä ikävämpiäkin tilanteita mieleen, mutta ainakin se sitten valmistaa siihen jos oikeasti joskus joutuu kohtaamaan jonkun niistä tilanteista.

Filosofia on mun tän hetken suuri rakkauteni <3 Se on niin ihanaa kun huomaa että joku toinen on jo käsitelly kaikki sun ongelmas ja kehittäny niihin liittyen jotain teorioita. Tai ainakin niitä teorioita voi soveltaa omaan elämään ihan joka käänteessä. Mulla on nyt koulussa menossa filosofia 3, joka on tiedon ja todellisuuden filosofiaa. Ainakin mulle se on nyt jo selittänyt todella paljon ja mun on paljon helpompi olla. Ei mun tartte kaikkea muistaa sieltä. Kunhan ne ahaa-elämykset on tullu kerran sitä asiaa ei tartte murehtia enää sen jälkeen. Se on ihanaa kuinka voi tajuta jotain niin paljon. Suurin osa meillä koulussa vihaa filosofiaa ja sanoo ettei ne ymmärrä sitä. Musta vähän tuntuu et suurimmalla osalla ei ole edes halua ymmärtää. Tiiättekö kun hevosille laitetaan ne laput silmien eteen ettei ulkopuolelta tuu liikaa ärsykkeitä. Musta tuntuu et meiän koulun oppilaista suurimalla osalla ne on asetettu hieman sisäviistoon. Ihan kun ne ei edes haluaisi oppia ymmärtämään maailmaa monilla eri tavoilla. Filosofia avartaa omaa maailmankatsomusta todella paljon. Olkaa avoimia sitä kohtaan. Ei se teitä syö.

Liikuttumisen tunne on ihana. Tai siis se jos sä ite liikutut jostain tai vaihtoehtoseti esim. kirjotat jotain ja toinen sanoo liikuttuneensa lukiessaan sun tekstiäs. Kyllä mulle on monesti tullu tippa linssiin mun ystävien sanoista ja olen kuulemma omillakin jutuillani vastaavia reaktioita aiheuttanut. Yhtälailla kaunis kappale voi saada mut kyyneliin. Tai joku kohta jossain tv-ohjelmassa. Elokuvissa itken joka kerta lähes poikkeuksetta. Yleensä niihin tungetaan vähintään se yksi liikuttava kohtaus, joka saa meiät herkkikset herkistelemään. Viimesin tapaus kun liikutuin katsoessani jotain oli viime viikon tiistaina tanssitunnilla. Vasten yleisiä menetelmiä meiän opettaja laitto meiät kaikki istumaan sinne salin eteen ja tanssi meille kerran kokonaisuudessaan sen loppusarjan. Lyrical tyyppinen, Birdyn Skinny love kappaleeseen. Etenkin ilmaisua painottava sarja. Mä oikeesti jouduin pidättelee itkua melkein koko ajan. Se oli vaan niin kaunista. Teemana tähän ekaan jaksoon meil on disko (joo tosi kiehtovaa) ja loppusarja on sit 'illan viimeiset hitaat' periaatteella et kukaan ei oo tullu hakemaan sua tanssimaan  ja joudun vetämään ne yksin. Se on vaan älyttömän kaunis.

    Mulle liikuttuminen ei toki aina tarkoita sitä et alkaisin itkemään/vuodattaisin ne muutamat kyyneleet. Mut usein kun liikutun niin teen sen sit kunnolla.

Erilaisuus ja Maailman katsominen avoimin silmin on jotain mikä ihmisten pitäs kyetä ottamaan huomioon vielä nykystä enemmän.

    Me kaikki ollaan erilaisia ja se on hieno juttu. Me tullaan erilaisista lähtökohdista ja ollaan eri ikäisiä. Kahta samanlaista ei ole. 

    Ikä tuntuu olevan joku asia mihin suhtaudutaan hirveen varautuneesti. Ihan ihminen ite omaansa tai sitten joku ulkopuolinen sun omaas. Mua on katsottu hyvin oudosti (ja melkeinpä naurettu) kun oon sanonu et mulla on yks tosi hyvä kaveri joka on 10 vuotias. Onhan meillä joo kaheksan vuoden ikäero, mut me ollaan tutustuttu oloissa jossa sillä ei ole väliä. Ja se on suunnattoman fiksu ikäisekseen. Mua se ei häiritse, mutta näköjään joitain muita. 

Molemmat mun parhaista ystävistä on mua nuorempia sen pari vuotta, ja vielä kaiken lisäks poikia. Sekin tuntuu aiheuttavan ihmetystä aina toisinaan. Jos nyt ollaan rehellisiä niin pojat on ihanan paljon suorempia kun me tytöt ja niihin on helpompi luotaa. Ne sanoo sen mitä ne tarkottaa. Tai sellasen kuvan mä olen saanut. Voin toki olla väärässä eikä varmasti päde kaikkiin, mutta kuten sanottua me kaikki ollaan erilaisia. 

    Tietty itelläkin on välillä mitä oudoimpia ennakkoluuloja toisia kohtaan, mut ne kuuluu mun mielestä ihmisen perusluonteeseen. Osittain siks et meil on pakonomainen tarve lokeroida ja järjestää ihan kaikki. Joskus sitä on niin jämähtäny siihen lokerokokoelmaansa ettei osaa perustaa uusia.

    Oudoiks me nimitetään vä'hän väliä joko itteämme tai jotakuta muuta. Siks me ollaanki tultu siihen et tulokseet et ollaan kaikki normaaleja koska ollaan outoja. Outous on normaalia. 

    Ja todellakin ihmiset yleensä tuntuu katsovan maailmaa hirveen ahdasmielisesti. Me ollaan ihan ite luotu tiettyjä normeja, jotka on niitä ns. hyväksyttäviä ja sit sä teet väärin jos et noudatakkaan niitä. Lait on nyt oma asiansa. Älkää sotkeko tähän.

    Mutta siis yksiavioisuus olis jotenki se ainoo oikee. Eihän ihminen voi kahta rakastaa silleen syvästi. Rakkauteen pohjaava avioliitto yleensäkin. Mitä vikaa taloudellissa avioliitoissa on, niille ei vaan ehkä oo nykyään niin paljon tarvetta kun ennen, mut miksi kumassa naimisiin pitäs aina mennä rakkaudesta. Seurusteleminen yhden ihmisen kanssa kerralla on varmaan sellanen mikä on jumittunu tosi pahasti kaikkien mieliin. Mitäpä jos joku joskus kokeilis ajatella asiaa pikkusen laatikon ulkopuolelle. Mikään ei oo tässä maailmassa mahdotonta. Ja siis tota listaa vois jatkaa loputtomiin. Esimerkit hieman yksipuolisia, mutta kun kerran aloittaa yhdestä aiheesta siitä on helppo jatkaa.

    Miks meiän on aivan pakko yrittää sulkea maailmasta pois erilaisuutta. Kyllähän sitä koko ajan sanotaan et kaikkee pitäis hyväksyä, mut nyt tarkotan lähinnä näitä päihin pinttyneitä ajatusmalleja, joille ei yleensä edes mietitä vaihtoehtosia.

    Mä oon hirveen ylpee siitä kuinka avoimesti katon maailmaa ja muita ihmisiä. Se, että joku on joskus ollut jonkin lainen ei tarkota sitä etteikö se vois muuttua. Toisinaan se muutos on vaan näkyvämpi. Ei siitä tule tuomita, jos siitä ei oo haittaa ihmiselle itelleen tai muille siinä ympärillä. Ajatelkaa laatikon ulkopuolelta. Laatikon ulkopuolelle on vielä kohtuu helppo ajatella, mut oikeesti kokeilkaa tarkastella asioita ihan kokonaan sieltä ulkopuolelta. Se on vaikeeta, mutta varmasti sen arvosta.

Ja näihin sanoihin tällä kertaa. Paljon kaikkee muutakin tähän saisi laitettua, mutta eiköhän näistä saa ajateltavaa edes hetkeksi.

Elokuvien kauneimpia kappaleita: Osa 1

Päädyin just kuuntelemaan yhtä kappaletta eräästä elokuvasta ja ajattelin et haluun jakaa teiän kanssa muutamia ihanimpia kappaleita elokuvista.

Kätkijät on japanilainen animaatio Studio Chibliltä ja tämä on yksi enkun kielinen kappale siitä.

Arietty's song:

Ja sama japaniksi. 

   Molemmat on aivan ihania ja kun tuota enkun kielistä kuuntelin meinasin tapani mukaan alkaa itkemään sen kauneuden takia.

Maameren tarinat on myös Studio Chiblin elokuva, ei niitä parhaita mutta tämä seuraava kappale on jotain lähes taivaallista.

Therru's song:

Nämä kaksi tällä kertaa. Varmasti paljon muitakin ihania on, mutta nämä kaksi ovat erityisen ihania, ja etenkin tuo Arietty's song englanniksi on nyt soitossa.

Sotilaan perustutkinto naisille

Elikkäs olin tuossa viikonloppuna MPK:n järjestämällä, yllä mainitun nimisellä, kurssilla.

Parolan Panssariprikaatiin sijoittuivat tapahtumat, ja kyydillä sinne mentiin.

   Kursilla tehtiin kaikenlaista ja hauskaa oli. 

   Omana suosikkina oli ehdottomasti rynkky (elikkäs rynnäkkökivääri), joka toimi jokaisen kultamussukkana ja aviopuolisona siitä asti kun ne käteen saatiin. Eli vessaan mentiin myös sen kanssa, tosin huomion arvoista että toinen päivä vietettiin maastossa ja oli ulkovessat. Kertakäyttöinen kevyt sinko oli myös jotain mahtavaa.

   Noiden kahden yllä mainitun lisäksi opittiin perus jutut myös käsikranaateista ja telamiinoista. Nyt on sitten jollain tasolla nuo aseet hallussa. Voisin selittää pitkät pätkät mitä minkäkin aseen kanssa käytiin läpi, mutta säästän teidät nyt siltä. Kysykäää toki kommenteissa jos haluatte, vastaan varmasti. (Kommentteja pystyy sitten lähettämään ihan kuka vaan, jos ette vielä ole huomanneet.)

   Kasarmilla oltiin siis perjantai ja lauantai aamuna (huom herätys kuudelta) lähettiin sitten aamupalan jälkeen maastoon. Rynkyt oli ollu tähän asti asevarastossa ja tästä hetkestä ne kulki mukana ihan kaikkialle (lukuunottamatta lauantai iltana kasarmille suihkuun, koska telttaan tuli vartiointi), myös sinne vessaan. Kahta metriä kauemmas niitä ei saanut jättää.

   

Tlipäätänsä opittiin siis käsittelemään noita aseita (me siis ei ammutta esim rynkyillä missään vaiheessa ja ne olikin ainoot oikeesti toimintakunnossa olevat aseet mitä käsiteltiin - muut oli harjoittelu verisioita), marssimaan, tekemään (olisko ne nyt ollu) huudon toistoja, toimimaan tietyt komennot kuulessa oikealla tavalla, pystyttämään teltta, ja noin miljoona muuta asiaa.

   Paljon kerrottavaa olis, mutta se nyt onnistuisi vaan kasvotusten tai puhelimessa. Tyytykää siis tähän ja uteliaimmat tulkaa nykimään hihasta tai soittakaa :3

Viimeiset hetket ennen koulujen alkua ja huoneen esittely

Nyt se sitten alkaa lähestyä. Koulun alkaminen nimittäin. Ei kyllä jaksaisi ei mitenkään.

   Jotenki tuntuu et sitte alkaa kiire íhan joka suunnalla. Viimenen vuos lukiossa - mikäli läpäsen kirjotukset keväällä -, harkat viidesti viikossa - maanantaista perjantaihin -, päättötyö, stressi jatko-opiskelu paikasta. Jos meinaan pääsen sinne minne haluan ni odottaa muutto Seinäjoelle. En oikein tiiä pitäskö siitäki itkeä vai nauraa. Pääsis kertaheitolla eroon kotioloista, mut mun sisko ja parhaista ystävistä se jota pystyn näkemään jäis tänne. Niin ja sitte vielä se intti, silloinkin joudun olemaan erossa niistä joista en haluais olla. Eli ei nuo huolen aiheet ihan heti kesken lopu.

Kumminkin. Tähän kolujen alkua varten päätin siivota huoneeni. Tosin porukat tuli mökiltä kun olin viimeistelemässä ja siivousinto katosi sitten siinä. Imurointi jäi enkä taida vieläkään jaksaa.

Seuraavassa olisi pari todella huonolaatuista kuvaa, jotka eilen yritin pimeessä ottaa. En jaksanu tänää enää uusiakaan kuvailla kun on varsin täynnä päivä ollut tähän asti.

Huoneen esittely teille siis tähän väliin ^^

Tää ei välttämättä näytä siistiltä teille, mut mulle se on. Pöydälle on meinaan mahtunu kannettava ja on jopa tilaa kirjottaa.

   Kannettavan takaa saattaa bongata mun uuden penaalin :3 Tollanen ihana pehmo aasi. Oli pakko repästä jotenki abi-vuodelle. Viime vuonna olin tosin leikannu hiukset lyhyeks ennen ku koulut alko et ei tää ihan vertoja vedä, mut en tiiä kui moni abiturientti viittii ilmaantua tunnille pehmopenaalin kanssa : D

   Kirjotusprojektina mulla on Niitin Duelistiopisto. Mun on pakko saada jotain mukavaa välilukemista et kestän tän koulun alun. Ja siinä on niin paljon ihania hauskoja kohtauksia et parempaa vaihtoehtoa ei vois olla. On vaan kiva kirjottaa käsin kymmen lukua tekstiä. Ja mä teen ton vielä perinteisesti musteella (tuo punakorkkinen pullo tuossa papereitten takana).

   Ja muuten tuo seinälle teipattu lehtileike, josta näkyy vaan alaosa (pöytä koneen yläpuolella) on vuodelta -08 :¨¨D Meiän tanssiopiston suurproggis Ali Baba oli just myyty loppuun ja iskä oli otanu ton talteen Nurmijärven sanomista. Siinä se on vieläkin.

Typerät kaapit joitten alla ei edes ole lattiaa et ne sais vaihdettua. Joskus aikanaan leikkasin pahveista noita neliöitä ja kirjotin itelleni ylös japanin hiragana ja katakana merkistöt. Toi sammakko on vaan super sulonen. Oisko Forssan Prismasta keväällä ostettu. Jostain mainoksesta taisin huomata sen.

   Kalenteri on junnannu toukokuuhun ja alla on lehtileike siitä kun teemalla alettiin joskus näyttämään ohjelmaa Japania Erinin kanssa. Olisko jopa vuodelta -08 tai -09.

 Tää mun oviseinä maalattiin punaseks muuta vuos sitten. Se on aivan ihana. Värin sain tietty valita ite. Siskolle tuli muuten vaaleenvihree.  Ton kartan oon ostanu Heurekasta. Terveystieto 1:sen takia oltiin siellä yhen kaverin kanssa käymässä enkä voinu vastustaa. Rakastan noita tolla tyylillä tehtyjä vaan niin paljon ja olin halunnu sellasta jo pitkään. 

   Toi pinkki rusetti on mun TET ajoilta. Sain silloin ottaa mukaan sieltä työpaikasta kaikenlaista ja toi oli niitten tavaroitten mukana. Siinä se on ollu kai siitä lähtien.

   Noi paperit seinällä on jo useastikkin mainutun Avenged Sevenfoldin biisin Warmness on the Soul sanat. Se on vaan niin ihana.

Ja suurin osa mun mangakokoelmasta on tuolla iskän tekemällä hyllyllä oven päällä...

....Ja osa tässä. Ja Huom. Noita on sitten neljä tuollaista pinoa. Kaksi taaimmaista on kokonaan mangaa, etummaisista toisessa on muutama normi kirjakin jota en oo viel saanu siirrettyä hyllyyn.

   Ja pinon päällä näkyy meiän tulevan Traconin miitin kyltti :3 Nes-tädin pikkuiset siinä lukee. Ja kuvana zombipupu. Meillä meni aika kovaa kun ideoitiin tota :¨D (Ja btw mä sit oon se Nes-täti jos joku ei muistanut/tietänyt sitä.)

 Ovesta löytyykin sitten kaikenlaista. Paula juliste on siltä ajalta kun oltiin siskon kanssa Kampissa ja siellä jaettiin noita. Siitäkin on jo vuosia aikaa. Siihen sen silloin laitoin ja pois en ole ottanu.

   Keskellä on sitten Hello Kitty kalenteri. Se on ollut tuossa kesästä -09. Ostin sellasen HK pussin Pariisista mun kielimatkan vikojen päivien yhteydessä kun siellä käytiin.

   Sitten löytyy jotain mun kuulakärkikynä piirroksia vuodelta yks ja kaks. Muistan vaan et olis tosi ylpee niistä silloin joskus.

   Biiseistä pätkiä on nuo kaikki silkkipaperille kirjotetut.

   Ja siihen päälle kaikkea muuta sälää.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä mun ihana rakas kirjahyllyni. Jopa näistä kuvista näkyy noi hyllyt on hieman notkollaan.

   Mun käytössä ei oo kirjoille kun noi kaks hyllyä. Iskä akkareita ylimällä ja kaikkea randomia, mitä en jaksa luetella tuossa vikalla joka näkyy. Roinaa sitten ne alimmat.

   Hieman hankalasti tuo sängyn pääty tulee tielle, mutta minkäs sille mahtaa. Tuon alemman hyllyn kaikki näkyvissä olevat kirjat on enkuks, ja oikeastaan siinä on kaikki mun enkun kieliset.Takaa löytyy sit lisää suomenkielisiä.

   Tuo Rasmus nalle kello mikä tuolla sivussä näkyy on muuten ollu mulla niin kauan kun muistan. Yhessä vaiheessa halusin siitä eroon, mut nykyään aattelen sitä lähinnä nostalgisena elementtinä.

   Ja ilmotustaulu on taas vaihteeks täynnä jos jonkin näköstä.

Tältä siis näyttää mun huoneeni. Varsin pieni ja täynnä, mut ihan ihana silti. Sälää ja roinaa löytyy joka lähtöön, paljon enemmän ku näätte, mut en mä saa hankkiuduttua eroonkaan niistä.

Kun maailma kaatuu niskaan

Onko teillä aina välillä sellasia kausia kun mikään ei tunnu olevan hyvin?

Mulla on sellanen taas vaihteeks. Mukavia asioita tapahtuu pitkin päivää ja silti jaksaa vaan masentaa.

Tein niistä oikein listan yhessä toisessa yhteydessä.

1. Sain olla suuren osan päivästä töissä yksin.
2. MÄ SAIN SEN PERUUTUSPAIKAN!!!!
3. Sekä Niitti että Late häiriköi
5. Mä EN ajanu kenenkään yli liikenteessä, jokseenki sammutin auton vähintään kerran lähes jokaisessa liikkeellelähdössä
6. Me ei jouduttu improomaan PTK:lla
7. Ens viikol vallataan sali sellasel porukal et oksat pois. Toivottavasti X-mealin ja salin välillä on eristeet tai niitten korvat menee

Ja selvennyksenä tuohon.

2. Olin siis varasijalla MPK:n Sotilaan perustutkinto naisille kursilla ja mulle soitettiin kesken töitten et sielt ois paikka vapautunu. Tottakai sanoin tulevani.

5. Mul oli ajotunti

6. PTK = Päättötyö kurssi

Ja nelosen puuttuminen on puhdas ajatusvirhe, mut en jaksa muokata sitä. Tollanen se alkuperäisversiokin oli.
   No mutta takaisin aiheeseen.

   Siis periaatteessa minkään ei pitäis olla vialla, mutta siitä huolimatta jaksaa masentaa. Tiiän kyllä et oon kärsiny jonkin asteisesta masennuksesta aiemmin. (Ei siihen tarvita lääkäreitä et ne sen todistais. Tiiän kyllä ite mitä mun päässä liikkuu.) Ja näitä kausia tulee aina silloin tällöin. Nyt on vaan ollu tavallista pahempi. Se on aika ikävä tunne kun mikään ei jaksa kiinnostaa ja ystävien sanatkin piristää vaan hetkellisesti. Tietty mä tiiän tapani mukaan osan asioista jotka tällekin on taustalla. Silti tää on aina yhtä inhottavaa. 

Ja kulutin hetken lukemalla ystäväiseni loistokasta tarinaa nimeltä Duelistiopisto. Omiaan pitämään mun ajatukset hetken kurissa. Uskon saavani luvan lainaukseen, tai ettei kyseinen kirjoittaja kauheasti minulle suutu, tai jos suuttuisikin niin tällä hetkellä se olisi vain hyvä, joten pieni lainaus seuraavana luvusta kahdeksan - Ei tekosyitä:

Ja sitten Shur tuotti kilven ja kutsui Szups Kin, Twilight Guardianin. Niitti hyökkäsi Giantilla, tuhoten siten Szups Kinin, sekä pyrki tuhoamaan Kaemiran Bliss Totemilla (jonka Shurre torjui Vess, the Oraclella). Shur tuotti kilven ja kutsui La Uran. Niitti triplamursi kilvet ja hyökkäsi Kaemiraan (Shur torjui La Uralla). Shur tuotti kilven, kirosi, ja kutsui Lightning Grassin. Niitti mursi kilven Giantilla ja hyökkäsi Bliss Totemilla (Shur torjui Emerald Grassillä ).
Shur veti kortin – vain laittaakseen sen manavyöhykkeelleen (Larba Geer, the Immaculate). Niitti päätti pelin Giantilla. By maailman ihanin Niitti - keisari ja todellinen ystävä.

Ymmäränette mitä tarkoitan. Mut oikeesti toi tarina, jos sitä niin saan nimittää, on paljon parempi kun monet romaanit/novellit mitä oon lukenu. Aivan loistava. Ja se opettaa paljon. 

   Ja mä harhauduin taas aiheestani. Mutta siis tossa loistava esimerkki miten pidän ajatuksiani kasassa tälläsinä aikoina. Hyppelehdin aiheestaa toiseen ja jos tiiän jonkun pystyvän piristämään mua koetan hakeutua siihen seuraan. Enemmänkin henkisellä kuin fyysisellä tasolla siis. Tällä hetkellä mä en usko et kukaan oikeesti tarttis mua, tai välittäis musta tai mitään muutakaan vastaavaa. Se olis liian toiveikasta ajattelua. Totta mahdollisest, sitä mä en kiellä. Mutta en mä siihen osaa uskoa oikein muutenkaan, saatika sitten tälläsessä olotilassa. 

Pahoitteluni tästä yber sekavasta angsti postauksesta, mut mun oli pakko saada purkaa tätä pahaa oloa ees johonki. Nyt INM ei tuntunu oikeelta paikalta vaikka sitä yleensä käytänkin. 

Kirjahyllyni aarteet: Osa 2

FRUITS BASKET - Natsuki Takaya

23 osaa paratiisia. Furuba on mun tän hetken suosikki manga sarja. Ollu jo pitkään. Just sopivan pitunen, täydellisesti tehdyt hahmot, ihana piirrosjälki ja jopa loistava suomennos. Siinä vaan on kaikki kohdallaan.

For my friends who don't speak Finnish ^^ This is The Treasures of my Bookself - Part 2. 
  23 parts of paradise. Furuba is my favourite manga series right now. Has been a while. Just the right lenght, perfectly made characters, wanderfull drawings and even great Finnish translation. It just has everything.

Ja sitten muutamia suosikki kansiani ^^  And few of my favourite covers

Ylimääräinen fanikirja nimetty kissaksi zodiackin mukaan. Kannessa Tohru, Kyo ja Yuki.

An extra fanbook named by the cat in zodiac. In the cover: Tohru, Kyo and Yuki.

Tohru, Kyo ja Yuki. Tarra kokoelma kuten kannesta voi lukea :3
 Tohru, Kyo and Yuki. Sticker collection as you can read from the front cover :3

Akito

Isuzu

Ritsu

Hiro

Kisa

Ayame : D Mä tunnen aina välillä muistuttavani Aayaa. Yhtä itserakkaita me molemmat, paitsi Aaya taitaa kyllä viedä voiton - tosin pienellä erolla vain xD

Ayame : D Sometimes I feel like I'm little like Aaya. We love both love ourselves, much. Aaya might love himself a little more than I love me. but it is not a big difference.

Hatsuharu. Haru on niin ihana <3 Ei yhtä ihana kun Kyo tai Aaya, mut ihana silti.

Hatsuharu. Haru is so lovely <3 Not as lovely as Kyo or Aaya, but lovely anyway.

Shigure. Gure-san on kyllä kans niin loistava.
Shigure. Gure-san is also so wonderfull.

Ja vaikka Kyo on mun kaikkien aikojen Furuba suosikki se kansi ei vaan oo niin ihana et oisin sen tähän laittanu.  And even thoug Kyo is my all time favourite in Furuba that cover just isn't so lovely as the others. So no picture from it.

Tää on sen tarrakokoelman sisäkansi ja toi kuva on vaan niin onnistunu. Jos joku ei vielä ole tajunnut niin tuo tyttö on Tohru, oranssihiuksinen ihanuus Kyo ja hopeahiuksinen prinssi Yuki.

This is the inside of the stickerbook and I just love the picture. And if someone hasn't already got it; that girl is Tohru, orangehaired loveliness is Kyo and the silverhaired prince is Yuki.

   Ei ole ollenkaan outoa kuulla mun suusta Furuba filosofointia. Käytän sitä nykyään jatkuvasti. Koulussa tulen tuskin käyttämään samassa määrin, ainakaan jos tiedän kaikkien ympärillä olevien ymmärtävän mun sanojeni merkityksen tai jos paikalla on joku heittämässä yli pikkutarkkoja kommentteja. Tää on vaan sellanen sarja et sitä ja sen ihmissuhteita voi soveltaa kaikkeen. Välillä olo on kuin Tohrulla ja välillä sitä tuntee ymmärtävänsä Kyota pelottavan hyvin. Hahmojen tunteisiin ja olotiloihin on liiankin helppo eläytyä.

   Tekisi mieli sanoa, että jokaiselle muodostuu pakostakin omat inhokkinsa ja suosikkinsa. Mulle Kyo on ykkönen, mutta kaikki hahmoista on ihania. Ayame ja Hatsuharu on seuraavana heti Kyon perässä. Yhtään 'inhottavaa' hahmoa mulle tässä sarjassa ei ole. Toiset vaan välillä todella ärsyttäviä.

It's not weird at all to hear Furuba philosophy out of my mouth. I use it all the time nowdays. In school - not so much. There might be too many to understand what I say. This is just that kind of serie you can use it everywhere. Sometimes you feel like Tohru and sometimes you understand Kyo even too well. It's almost too easy to feel what the characters feel.
   I would like to say that everybode will have the characters they love or hate. To me Kyo is number one, but I love all the others too.  Ayame and Hatsuharu are straight behind Kyo. I just can't hate any of the chararters. Some are just sometimes really annoying.

Ja ajattelin että kaikkien zodiac muodot olisi syytä vielä esitellä. Onhan ne niin suloisiakin. And here is the zodiac forms of all characters.

Tohru. Ei zodiackin jäsen, mutta saatte itse ottaa selvää mitä tekemistä riisipallolla on asian kanssa.

Tohru. Not a member of zodiac, but you can find out yourselves how the riceball is connected to it.

Yuki, The Rat

Kyo, The Cat. Ei oikeastaan kuulu zodiackiin, mutta lukekaa lisää itse.

Kyo, The Cat. Not exactly a part of zodiac, but you can read more yourselves.

Shigure, The Dog

Kagura, The Boar

Momiji, The Rabbit

Hatori, The Dragon

Hatsuharu, The Ox

Ayame, The Snake. Kuinka sulonen toi Aayan käärme onkaan <3

How sweet is that snake <3

Kisa, The Tiger

Hiro, The Ram

Ritsu, The Monkey

Isuzu, The Horse

Kureno, The Bird

Ja Akito, The God

Elikkäs siinä olisi teille kaikki ihanat zodiac jäsenet ja hieman extraa ^^ So all the zodiac members and a little extra also.

Lukekaa ihmiset Furuba, vaikka ette mangasta olisi niin kiinnostuneita. Tämä sarja on vaan ihan omaa luokkaansa. Read Furuba even though you don't like manga that much. This is just in its completely own class.

Mun 23 kappaletta paratiisia
My 23 parts of paradise.

Ja näihin tunnelmiin tällä kertaa. Hieman kuva painotteisesti, mutta teksin olin kirjoittanut aiemmin enkä jaksanut alkaa täydentelemään.
To these feelings this time. Quite much pictures, but I had written the text before and was too lazy to write more.