Luontoretkeilyä

Sais siis tänään yllättävän inspiraation astua ulos ja lähteä metsään kävelemään. Mun on jo jonkin aikaa pitäny käydä yhellä sellaselle pienellä "vesiputouksella", joka on tuttu siltä ajalta kun on ollu ihan pikku pentu. Ollaan siis käyty kyseisellä paikalla joskus reilusti yli kymmen vuotta sitten mun naapurin (vuoden mua vanhempi) ja sen isosiskon/isosiskojen kanssa. Ne sen isosiskot on sitä paljon vanhempia. Etittiin sitä paikkaa joskus kun oltiin unohdettu missä se on ja nyt sit loman alussa mun sisko ja Ten oli kävelee siel metän suunnilla ja löys sen.

Tarkoituksena oli siis mennä hieman kuvailemaan. Ja tässä muutamia otoksia tuolta reissulta.

Tää aukea on siinä matkan varrella.

Kysessä on muuten sellanen paikka missä joskus nuorempana, varmaan jossain 12-15 vuotiaina ollaan kerran käyty talvella ninjasotaa. Mä istuin yhessä männyssä ja siin oli lumisotaa sun muuta. Oisko meit ollu minä, Mazi, mun sisko ja S. En muista oliko muitakin tai jotain. Se oli kyllä hauska kerta. 

Sellanen aivan ihana suolampi.

Tää lätäkkö on tosi lähellä sitä 'vesiputousta'. Olinkohan käyny tuolla pari kertaa aiemmin. Se on tosi ihana ja jos pitää suon tuoksusta ni toi on ihan unelma paikka. Tietenki maasto on sitten tosi märkää kun toi nyt on tollasta suo aluetta.

Kunnon kuvia en taaskaan meinannu saada, mut koettakaa kestää.

Näistä lätäkkö kuvista kaks ensimmäistä on otettu menomatkalla ja loput kun tulin takasin päin.

Tossa on se itse "putos" ja kuten näkyy niin vettä siinä ei oikein tällä hetkellä virtaa. Se on paljon hienompi paikan päällä, niinku muuten se lättäkkökin, mutta kyllä nuo kuvat hieman kertoo siitä.  Varmastio keväällä kun jäät alkaa sulaa toi on tosi upea, mutta en ttiä kuin hyvin sinne silloin pääsee. Nyttekin se maasto siel lätäkön luona oli tosi märkää et voin vaan kuvitella millasta se on silloin ku lumet alkaa sulaa. 

Tosin sinne pääsee toistakin kautta. Kun seisoo tossa, en muuten oo ihan siinä alhaalla, ni kuulee hyvin ku pikkulapset leikkii läheisen talon pihassa. Polku menee ihan siitä niitten takapihan vierestä ja mä päätin palata takas samaa reittiä kun tulinkin. Siinä sitten kesti aika kauan :¨D

Jäin nimittäin ensin vielä siihen lätäkön reunalle hieman kuvailemaan mustikoita.

Tän viimesen kohalla olin jo päässy etenemään hieman. Mutta sitte seuraskin sellanen noin tunnin tauko mun etenemiseen. 

Jäin meinaan keräämään mustikoita. Se oli vaan jotenki niin sellanen fiilis. Aurinko paisto, oli lämmin, ei ollenkaan ihmisiä, keskellä kallioista aluetta ja puita siin ympärillä. Ei kiire mihinkään.

Eihän mulla tietenkään ollu mitään mihin kerää niit, mut kaikki joilla on jotain marjastuksesta pienenä opetettu tietää mustikka/mansikkaheinät. Keräsin siis muutamat heinät ja kyllähän ne mustikat niissä ihan hyvin pysy, pääasiallisesti, kun teki solmut sinne alas.

Keräsin aina molemmat kädet täyteen ja laskin ne kalliolle ja laitoin heinään. Sit hain uudet. Seittemän heinää sain kerättyy. Ja mä siis en syö mustikoita muuten kun piirakoissa, mut mun sisko tulee tänään Tenin luota ja se saa noi. 

   Takastulomatkalla mä sit vielä eeksyin puoliks. Tiesin kyl koko ajan mihin suuntaan mun piti mennä mut polku katos. Niillä kallioisimmilla osilla ei  nimittäin aina ees oo kunnon polkuja. No tulin sit vähän liian oikeelta (ylhäältä katottuna) alas ja joudun hyppelee sellasii irtolohkareita pitkin alas. Ja ilman käsiä tietenkin kun oli ne marjat matkassa. 

Mukava reissu kyllä oli ja pitää vaan seuraavalla kerralla hinata joku mukaan kattelemaan niitä ihania maisemia. Valokuvaukseenkin nuo maisemat sopis loistavasti ^^