Kun maailma kaatuu niskaan

Onko teillä aina välillä sellasia kausia kun mikään ei tunnu olevan hyvin?

Mulla on sellanen taas vaihteeks. Mukavia asioita tapahtuu pitkin päivää ja silti jaksaa vaan masentaa.

Tein niistä oikein listan yhessä toisessa yhteydessä.

1. Sain olla suuren osan päivästä töissä yksin.
2. MÄ SAIN SEN PERUUTUSPAIKAN!!!!
3. Sekä Niitti että Late häiriköi
5. Mä EN ajanu kenenkään yli liikenteessä, jokseenki sammutin auton vähintään kerran lähes jokaisessa liikkeellelähdössä
6. Me ei jouduttu improomaan PTK:lla
7. Ens viikol vallataan sali sellasel porukal et oksat pois. Toivottavasti X-mealin ja salin välillä on eristeet tai niitten korvat menee

Ja selvennyksenä tuohon.

2. Olin siis varasijalla MPK:n Sotilaan perustutkinto naisille kursilla ja mulle soitettiin kesken töitten et sielt ois paikka vapautunu. Tottakai sanoin tulevani.

5. Mul oli ajotunti

6. PTK = Päättötyö kurssi

Ja nelosen puuttuminen on puhdas ajatusvirhe, mut en jaksa muokata sitä. Tollanen se alkuperäisversiokin oli.
   No mutta takaisin aiheeseen.

   Siis periaatteessa minkään ei pitäis olla vialla, mutta siitä huolimatta jaksaa masentaa. Tiiän kyllä et oon kärsiny jonkin asteisesta masennuksesta aiemmin. (Ei siihen tarvita lääkäreitä et ne sen todistais. Tiiän kyllä ite mitä mun päässä liikkuu.) Ja näitä kausia tulee aina silloin tällöin. Nyt on vaan ollu tavallista pahempi. Se on aika ikävä tunne kun mikään ei jaksa kiinnostaa ja ystävien sanatkin piristää vaan hetkellisesti. Tietty mä tiiän tapani mukaan osan asioista jotka tällekin on taustalla. Silti tää on aina yhtä inhottavaa. 

Ja kulutin hetken lukemalla ystäväiseni loistokasta tarinaa nimeltä Duelistiopisto. Omiaan pitämään mun ajatukset hetken kurissa. Uskon saavani luvan lainaukseen, tai ettei kyseinen kirjoittaja kauheasti minulle suutu, tai jos suuttuisikin niin tällä hetkellä se olisi vain hyvä, joten pieni lainaus seuraavana luvusta kahdeksan - Ei tekosyitä:

Ja sitten Shur tuotti kilven ja kutsui Szups Kin, Twilight Guardianin. Niitti hyökkäsi Giantilla, tuhoten siten Szups Kinin, sekä pyrki tuhoamaan Kaemiran Bliss Totemilla (jonka Shurre torjui Vess, the Oraclella). Shur tuotti kilven ja kutsui La Uran. Niitti triplamursi kilvet ja hyökkäsi Kaemiraan (Shur torjui La Uralla). Shur tuotti kilven, kirosi, ja kutsui Lightning Grassin. Niitti mursi kilven Giantilla ja hyökkäsi Bliss Totemilla (Shur torjui Emerald Grassillä ).
Shur veti kortin – vain laittaakseen sen manavyöhykkeelleen (Larba Geer, the Immaculate). Niitti päätti pelin Giantilla. By maailman ihanin Niitti - keisari ja todellinen ystävä.

Ymmäränette mitä tarkoitan. Mut oikeesti toi tarina, jos sitä niin saan nimittää, on paljon parempi kun monet romaanit/novellit mitä oon lukenu. Aivan loistava. Ja se opettaa paljon. 

   Ja mä harhauduin taas aiheestani. Mutta siis tossa loistava esimerkki miten pidän ajatuksiani kasassa tälläsinä aikoina. Hyppelehdin aiheestaa toiseen ja jos tiiän jonkun pystyvän piristämään mua koetan hakeutua siihen seuraan. Enemmänkin henkisellä kuin fyysisellä tasolla siis. Tällä hetkellä mä en usko et kukaan oikeesti tarttis mua, tai välittäis musta tai mitään muutakaan vastaavaa. Se olis liian toiveikasta ajattelua. Totta mahdollisest, sitä mä en kiellä. Mutta en mä siihen osaa uskoa oikein muutenkaan, saatika sitten tälläsessä olotilassa. 

Pahoitteluni tästä yber sekavasta angsti postauksesta, mut mun oli pakko saada purkaa tätä pahaa oloa ees johonki. Nyt INM ei tuntunu oikeelta paikalta vaikka sitä yleensä käytänkin.